Määritelmä

Raskauspahoinvointia ja oksentelua esiintyy 70–80 prosentilla raskaana olevista naisista. Pahoinvointi alkaa yleensä raskausviikoilla 4–7, saavuttaa huippunsa raskausviikoilla 9–11 ja loppuu 90 prosentilla raskausviikoilla 16–20. Oireista kärsivistä 30 prosentilla on vain pahoinvointia ilman oksentelua.

Vakavinta raskauspahoinvoinnin muotoa, eli hyperemesis gravidarumia (hyperemeesiä), esiintyy 1–3 prosentilla raskaana olevista naisista. Se aiheuttaa kuivumista, elektrolyyttitasapainon häiriöitä ja laihtumista.

Syyt

Raskauspahoinvoinnin/hyperemeesin syy ei ole täysin selvillä, mutta sen etiologia on todennäköisesti monitekijäinen. Yhteyttä istukan tuottamaan hormoniin ihmisen koriongonadotropiiniin (hCG) on ehdotettu, sillä tilat, joissa hCG-taso on korkea – esimerkiksi monisikiöraskaudet ja trofoblastisairaudet (mola) – liittyvät lisääntyneeseen raskauspahoinvoinnin ja hyperemeesin riskiin. Myös kohonneiden estrogeeni-, progesteroni- ja kilpirauhashormoniarvojen katsotaan liittyvän diagnoosiin.

Raskauspahoinvointi ja hyperemeesi ovat myös hieman yleisempiä Helicobacter pylori -kolonisoituneilla potilailla. Myös geneettisiä syitä on tutkittu, ja riski sairastua on selkeästi periytyvä raskaana olevilla naisilla, joiden äiti tai sisar on kärsinyt oireista. Suurin raskauspahoinvointiin/hyperemeesiin vaikuttava riskitekijä on tilan esiintyminen aiemman raskauden aikana. Muita altistavia riskitekijöitä ovat ensisynnyttäjyys, alle 20-vuoden ikä, tehty mahalaukun ohitusleikkaus ja syömishäiriö.

Oireet

Yleiset oireet: Vaikea pahoinvointi ja oksentelu, kuivuminen, päänsärky, masentunut mieliala

Vakavammat tapaukset: Vähentynyt virtsaneritys, tumma virtsa, sekavuus, korkea pulssi, pyörtyminen, aliravitsemus, elektrolyyttitasapainon häiriöt, laihtuminen ≥ 5 % raskautta edeltäneestä painosta.

Hyperemeesi on yleisin sairaalahoidon syy ensimmäisen raskauskolmanneksen aikana, ja koko raskausaikana hyperemeesidiagnoosi on sairaalahoidon toiseksi yleisin syy heti uhkaavan ennenaikaisen synnytyksen jälkeen.

Komplikaatiot raskaana olevilla

Anemia, elektrolyyttitasapainon häiriöt, K-vitamiinin puutos, Wernicken enkefalopatia (B1-vitamiinin puutos), akuutti munuaisten vajaatoiminta, ruokatorven repeämä, pre-eklampsia, istukan irtoaminen, masennus, traumaperäinen stressihäiriö, elämänlaadun heikkeneminen.

Sikiön/lapsen komplikaatiot

Kasvun hidastuminen, tavallista alhaisempi syntymäpaino / pienikokoisuus gestaatioikään nähden, ennenaikainen synnytys, K-vitamiinin puutos, joka johtaa vastasyntyneen verenvuotoon.

Tutkimus

Vitaaliparametrit: pulssi, verenpaine, hengitystaajuus, happisaturaatio, lämpötila. Tarkkaile kuivumisen merkkejä; heikentynyt ihon turgor, suun limakalvon kuivuus, nopea pulssi, alhainen verenpaine. Tarkista paino.

Ultraäänitutkimus tehdään vastaanoton yhteydessä (jos sitä ei ole jo tehty aikaisemmin raskauden aikana) moniraskauden tai trofoblastitaudin pois sulkemiseksi

Laboratoriokokeet: Na, K, kreatiniini, ALAT, TSH, T4v, perusverenkuva.

Virtsan ketonien merkitys on kiistanalainen, eikä systemaattisessa tarkastelussa ole löydetty todisteita siitä, että ketonuriaa voidaan käyttää hyperemeesin vakavuuden mittarina. Virtsan ketonien puuttuminen ei saa johtaa siihen, että verikokeita ei tarkisteta tai että potilaalle ei anneta laskimonsisäisiä nesteitä kuivumisen yhteydessä.

PUQE-mittari (Pregnancy-Unique Quantification of Emesis) tarjoaa näyttöön perustuvan työkalun raskauspahoinvoinnin vakavuuden mittaamiseen ja hoidon tehon arviointiin.

3 p. = ei oireita, 4–6 p. = lieviä oireita, 7–12 p. = kohtalaisia oireita, ≥ 13 p. = vakavia oireita

Erotusdiagnoosit

Sulje pois muut pois muut syyt: mahahaava, sappirakkotulehdus, umpilisäketulehdus, haimatulehdus, lisäkilpirauhasen liikatoiminta, kilpirauhasen liikatoiminta, migreeni, keskushermoston kasvain, virtsatieinfektio.

Hoito

Itsehoito

Syö pieniä annoksia kahden tunnin välein, suurempi energiaosuus hiilihydraateista ja proteiineista, nestetasapainon tukeminen nesteytysjuomalla, lepo, B6-vitamiini, P6-akupainantaranneke.

Sairausloma

Lepo voi auttaa lievittämään raskauspahoinvointia. Sairausloman tarve arvioidaan yksilöllisesti ensisijaisesti perusterveydenhuollon kautta alueen organisaatiosta riippuen.

Farmakologinen hoito:

Ensilinjan hoito

Antihistamiinit:

Doksyyliamiini/pyridoksiini 10 mg / 10 mg, aloitusannos 2 tablettia ennen nukkumaanmenoa. Annostukseksi voidaan lisätä 1 + 0 + 2 tai 1 + 1 + 2, jos vaikutusta ei ilmene.

Meklotsiinia (matkapahoinvointiin ilman reseptiä) 25 mg x 1–2 suun kautta voi kokeilla lievään raskauspahoinvointiin.

Toisen linjan hoito

Metoklopramidi, 10 mg suonensisäisesti tarvittaessa, tai 10 mg:n tabletti 1 × 1–3 suun kautta. Kiinnitä huomiota ekstrapyramidaalisiin sivuvaikutuksiin (harvinaisia, mutta esiintyy pitkäaikaisessa käytössä). Viimeisen raskauskolmanneksen aikana suositellaan varovaisuutta vauvan vieroitusoireriskin vuoksi.

Proklooriperatsiini, 5–10 mg tabletti 1 x 1–3 suun kautta. Väsymys ja uneliaisuus yleisenä sivuvaikutuksena

Ondansetroni 4–8 mg × 1–3 suun kautta, 4 mg x 1–3 suonensisäisesti. Voidaan annostella myös kielen alle. Annetaan vain hyperemeesipotilaille. Jos mahdollista, vältä lääkkeen antamista lievästä raskauspahoinvoinnista kärsiville. Euroopan lääkevirasto suosittaa käyttöä vasta ensimmäisen raskauskolmanneksen jälkeen. Uusissa meta-analyyseissa ei ole osoitettu yhteyttä lisääntyneeseen sikiöpoikkeavuuksien riskiin, mutta näyttö on ollut kiistanalaista. Yhteyttä hieman lisääntyneeseen huuli-ja suulakihalkioiden riskiin on epäilty. Voi aiheuttaa QT-ajan pidentymistä ja serotoniinioireyhtymää – tarkista potilaan muut lääkkeet!

HUOM. Kliinisen kokemuksen mukaan tehokas ja useiden antiemeettien yhdistäminen turvallista, mutta satunnaistetut kontrolloidut tutkimukset puuttuvat. Tarkkaile yhdistelmähoidon väsyttävää vaikutusta.

Kolmannen linjan hoito

Sairaalahoito (lähete naistentautien päivystykseen), nesteytys, elektrolyyttien korjaaminen. Tiamiini-injektio tulee antaa ennen glukoositiputusta. Vaikeimmissa tapauksissa voidaan harkita enteraalista tai parenteraalista ravitsemusta (tiamiinia annettava ensin). Myös kortikosteroideja voidaan harkita (vain sairaalahoitoa tarvinneille).

Lisätietoa

Ketonuria is not associated with hyperemesis gravidarum disease severity – European Journal of Obstetrics and Gynecology and Reproductive Biology (ejog.org)

Nausea and vomiting of pregnancy and hyperemesis gravidarum | Nature Reviews Disease Primers