Huonossa hoitotasapainossa oleva astma aikuisilla

Lyhyt yhteenveto hoidosta:

Ylläpitolääkitys:

1. Inhalaatiosteroidi (ICS) ja lyhytvaikutteinen   ß2-agonisti (SABA) tarvittaessa. Toistuviin oireisiin:
2. Inhalaatiosteroidi (ICS) säännöllisesti ja ß2-agonisti (SABA )tarvittaessa
3. Inhalaatiosteroidi pieni- tai keskisuuriannoksinen + pitkävaikutteinen ß2-agonisti  LABA. Mahdollisesti lisätään leukotrieenireseptoriagonisti (LTRA) montelukasti ja/tai pitkävaikutteinen antikolinergi LAMA tiotropiumi.
4. Monilla on nuha, jota on hoidettava nasaalisteroidilla ja/tai antihistamiinilla.
5. Ongelmien jatkuessa otetaan yhteys erityissairaanhoitoon.

Inhalaatiotekniikka ratkaiseva hoidon kannalta. Tarkista inhalaatiotekniikka.

Hengitystieinfektioissa: Lisää inhalaatiosteroidin annostusta. Mahdollisesti peroraalinen steroidi.

Määritelmä

Heterogeeninen sairaus, jossa on toistuvia hengitystieoireita ja vaihteleva hengitysteiden ahtauma. Yleensä taustalla on krooninen hengitystietulehdus. Astma jaetaan usein alaryhmiin:

* Allerginen astma ja yleensä varhainen alkaminen, atopiataipumus ja tai allerginen nuha. Usein hyvä vaste ICS:lle.

* Ei-allerginen astma, huonompi vaste ICS:lle.

* Myöhään alkava astma ilman samanaikaista allergiaa. Vaikeampi saada hyvää hoitotehoa.

* Astma, jossa voi olla pysyvä hengitysteiden ahtauma pitkän keston ja hengitysteiden kudosmuutosten jälkeen.

* Astma ja mahdollinen yliherkkyys tulehduskipulääkkeille, usein nenäpolyypit ja eosinofilia ns. eosinofiilinen astma.

* Rasitusastma (lievä astma, piirteenä muissa astmatyypeissä)

* Ammattiastma, joka liittyy työperäiseen altistumiseen.

Diagnoosiin vaaditaan hengitystieoireita ja:

1. Palautuvuus: Aikuisilla FEV1 paranee > 12 % ja vähintään 200 ml ß2-agonistin (0,8 mg salbutamolia tai 1-1,5 mg terbutaliinia inhalaationa, odota 15-20 minuuttia, paras kolmesta testistä sekä ennen ß2-agonisteja että niiden jälkeen). PEF:llä vastaava on > 15 % nousu tai > 60 litraa minuutissa. Kahden viikon seurannassa pitäisi toteutua 3 kertaa.
2. Vaihtelevuus: Mittaa PEF, paras arvo kolmesta puhalluksesta, 2-3 kertaa päivässä. Korkein PEF vähennettynä alimmalla PEF:llä , erotus jaetaan pienemmällä PEF arvolla. Jos > 20 % = merkitsevä vuorokausivaihtelu eli reversiibeli hengitysteiden ahtauma.

PEF-mittauksen luotettavuus on kuitenkin huono ja diagnoosin perusteena käytetään sen sijaan spirometriaa.

Astmadiagnoosia tukevat:

* Palautuvuustesti edellä kuvatun mukaisesti.

* Määrättyjen astmalääkkeiden subjektiivinen positiivinen vaikutus.

* Positiivinen steroiditesti, FEV1 paranee ≥ 15 %  2 kk kestäneen inhalaatiokortikoidi-hoidon jälkeen tai 2 viikkoa suun kautta annosteltavan  prednisolonin (20-30mg) jälkeen. Viimemainittu harvoin käytössä.

* Positiivinen metakoliini- tai histamiinitesti.

Syyt

Krooninen tulehdus, jossa limakalvon herkkyys on lisääntynyt erilaisille allergisoiville tai ärsyttäville aineille, rasitukselle, kylmälle ilmalle tai lääkkeille (esim. ß-salpaajat, ASA, tulehduskipulääkkeet, mukaan lukien COX-1:n estäjät). Allerginen herkistyminen (lisääntyvä) on tärkeä riskitekijä astman ja/tai allergisen nuhan kehittymiselle. Selkeä periytyvyys. Oireet johtuvat altistumisesta yhdelle tai useammalle allergeenille/ärsyttävälle aineelle, kuten eläimille, tupakansavulle, käryille ja tuoksuille. Äidin tupakointi sekä raskauden aikana että lapsuusvuosien aikana lisää lapsen astmariskiä. Terveillä ei-allergisilla lapsilla astman riski ei kasva, jos kodissa on turkiseläimiä. Mahdollinen madaltunut väsymys-, stressi tai infektiokynnys. Samanaikainen nuha lisää astmaoireita (monilla astmapotilailla on myös nuha).

Ohimenevät astmaoireet voivat johtua alahengitystieinfektiosta, esimerkiksi virusperäisestä keuhkoputkentulehduksesta (“flunssa”). Toistuvana viittaa astmaan.

Ammattiastma johtuu suuri- tai pienimolekyylisistä aineista, kuten jauhoista, puupölystä, lateksista, muoveista. Jälkimmäinen akrylaattien, happoanhydridien tai di-isosyanaattien muodossa – aineita on liimoissa, saumausvaahdoissa, kaksikomponenttimaaleissa, hampaiden korjausmateriaaleissa, spraymaaleissa, elektroniikan valmistuksessa. Ammattiastman voivat aiheuttaa myös ärsyttävät kaasut (esim. kloorikaasu, ammoniakki, rikkidioksidi).

Muussa tapauksessa allergian kehittymisen riski on suuri viljelijöillä (heinä, siitepöly), leipureilla (vehnäjauhot), kampaajilla (hiustenhoito-/valkaisuaineet) ja siivous- ja pesulatyöntekijöillä (puhdistuskemikaalit). Henkilöillä, joilla on jonkinlainen työperäinen astma – ennen kaikkea di-isosyanaatit – on usein pysyviä astmaoireita myös altistumisen loppumisen jälkeen.

Oireet

Yleensä periaatteessa elinikäinen sairaus, mutta voi mennä remissioon nuoruusiässä noin 20 %:lla. Voi kuitenkin ilmaantua tilapäisesti infektion aiheuttaman, allergisen tai rasitusastman muodossa. Keuhkoputken ahtauma (bronkospasmi), josta seuraa on hengitysvaikeuksia: Hengenahdistus, “vinkuva hengitys”, alentunut PEF ja mahdollisesti pitkittynyt uloshengitysvaihe, rahina, yskä (tyypillisesti yöllinen yskä, yskä rasituksessa tai pitkittynyt yskä). “Heikentynyt kunto ja ahtauden tunne rintakehässä”. Limakalvojen turvotus ja lisääntynyt limantuotanto. Vaihtelevat oireet. Usein nuhaoireita. Lisääntyneet oireet hengitystieinfektion yhteydessä. Toistuvat pitkittyneet hengitystieinfektiot. Niillä, joilla on yliherkkyys ASA/NSAID:lle, on usein kroonisia nenäoireita (tukkeutuminen, nenän vuotaminen, heikentynyt hajuaisti, nenäpolyypit) / sivuontelotulehdus.

Status

Pitkittynyt uloshengitysvaihe, uloshengityksen vinkuna? Yleinen vaikutus? Hengitystiheys? Kuume? Kauempaa kuultavissa oleva rahina? Rohina? Syanoosi? Pulssioksimetri? Sisäänhengitys? Nuhaoireita? (ylä- ja alahengitysteiden yhteydessä). Merkkejä sydämen vajaatoiminnasta?

Erotusdiagnoosit

Astman kaltainen tila (ei täytä astmakriteereitä), keuhkoahtauma tupakoitsijoilla (astma tulee suhteellisen akuutisti, keuhkoahtaumatauti kehittyy hitaasti). Astmaa esiintyy kaikenikäisillä, keuhkoahtaumatauti harvoin < 40 vuotta. Astmassa vaste keuhkoputkia avaaviin lääkkeisiin on yleensä parempi, keuhkoahtaumassa niiden teho on heikompi.  Astmassa keuhkojen toiminta on usein normaali kohtausten välillä, keuhkoahtaumassa ei nähdä koskaan normaaleja arvoja. Astmassa röntgenlöydökset ovat yleensä normaalit, keuhkoahtaumassa nähdään joskus muutoksia, joissa pallea on laakea. Astma auskultoidaan useammin keuhkoputkien “vinkumisena”, keuhkoemfyseema auskultoidaan hiljaisempina keuhkoina). Erotusdiagnostisia toimintahäiriöitä ovat hyperventilaatio, hengitys, ahdistuneisuushäiriö, harvoin henkitorvea painava intratorakaalinen struuma, bronkioliitti, bronkiektasiat, trakeomalasia, vierasesineet, EILO (Exercise-induced laryngeal obstruction, jota aiemmin kutsuttiin nimellä VCD vocal cord dysfunktion). Sen epäilyssä lähete korva-, nenä- ja kurkkutautien poliklinikalle, jossa otetaan kantaa videolaryngoskopiaan. (EILO:n liittyy yleensä supraglottista ahtaumaa, joskus äänihuulien toimintahäiriöitä, joihin liittyy kouristuksellinen adduktio ja paradoksaalista liikkuvuutta; tyypillisesti inspiratorisia rahinoita nuorilla naisilla, jotka harrastavat kuntoa vaativia urheilulajeja, ja joilla astman hoito ei ole toiminut. Yleisin laukaiseva syy on kova liikunta, mutta myös stressi, kylmä ilma, voimakkaat hajut), sydänsairaus, pulmonaaliarteriahypertensio, hypereosinofiilinen oireyhtymä.

Tutkimus

Perusteellinen anamneesi (laukaisevat tekijät? oirekuva, perinnöllisyys? tupakointi? lääkkeet? krooninen rinosinuiitti?). Spirometria – tarkista palautuvuus – testaa ennen lyhytvaikutteisten beeta-2-agonistien inhalaatiota ja sen jälkeen. Tulee tarjota kaikille yli 6-vuotiaille, joilla epäillään astmaa. Katso tämän kappaleen kohta Spirometria. Vaihtelevuutta voidaan tutkia PEF-käyrällä oireiden kirjaamisen yhteydessä kotiympäristössä. Mukaan on sisällytettävä kohdennettu allergia-arviointi, Phadiatop (Ig E) tai prick-testi. Mahdollisesti keuhkoröntgen, ennen kaikkea tuoreessa oireistossa ja yskässä aikuisilla. Vaikeasti tulkittavien mittaustulosten, mutta kliinisen epäilyn yhteydessä, altistuskokeet voidaan tehdä keuhkosairauksien vastaanotolla tai vastaavassa paikassa. Jos epäillään keuhkoputkien hyperreaktiivisuutta metakoliini-, histamiinikoe ja mahdollisesti uloshengitysilman NO erikoislääkärin vastaanotolla.

Työssään pölyille, käryille tai huuruille altistuneelta tiedustellaan astman oireita ja tehdään tarvittaessa bronkodilataatiotesti. Aiemmin säännöllisesti tehdyistä spirometria-tutkimuksista luovutaan uusien suositusten mukaan.

Hoito

Hoidon tavoitteet ovat: Oireettomuus, ei rajoituksia päivittäisessä toiminnassa, vähäinen oirelääkkeen tarve (< 2-3 annosta/viikko), keuhkojen normaalin toiminnan säilyminen, ei ensiapukäyntejä, ei yöllisiä astmaoireita, ei lääkkeiden sivuvaikutuksia ja hyvä elämänlaatu. Tavoitteet asetetaan yhdessä potilaan kanssa. Kerrotaan siitä, että aikuisten astma on usein elinikäinen sairaus. Tupakoinnin lopettaminen – tarjoa tukea tupakoinnin lopettamiseen. Allergeenien välttäminen. Liikunta; katso www.fyss.se (kohtalainen intensiteettiharjoittelu 5 kertaa/viikko vähintään 30 minuuttia/kerta). Hidas lämmittely, tarvittaessa keuhkoputkia avaava lääke ennen). Suosittele influenssa- (vuosittain) ja pneumokokkirokotusta. Tarvittaessa laihduttaminen, ylipainoiselle painon vähentämisellä voi olla positiivinen vaikutus. Vaikeassa eosinofiliassa (10–15 %) ja toistuvissa kortisonikuuria vaativissa pahenemisvaiheissa lähete keuhkolääkärille. Erittäin arvokas apu on hengityshoitaja, joka toimii avoterveydenhoidossa. Ammattilaisten välinen yhteistyö on erittäin arvokasta lääkärien, hengityshoitajan ja hengitysfysioterapeutin kanssa.

Aikuisten ensiapu:
Lievä-kohtalainen kohtaus

* Salbutamoli 10 mg inhalaatio sumuttimella tai tilanjatkeella, mahdollisesti yhdessä antikolinergin (ipratropium) kanssa 0,5 mg.

* Steroidi esim. Prednisolon 40 mg p.o.

* Jos vaikutus ei ole riittävä, salbutamolin ja ipratropiumin inhalaatio toistetaan. Vaihtoehtoisesti injektio Terbutaliini (Bricanyl) 0,5 mg/ml, 0,5- 1 ml s.c jos inhalaatio tuottaa ongelmia.

* Kun olet hoitanut kohtauksen, ota kantaa inhalaatioannosten suurentamiseen ja inhalaatiotekniikan varmistamiseen. Mahdollisesti Prednisolon-kuuri (30 mg päivittäin 5-10 päivän ajan) ja jos antibiootti on mahdollisesti perusteltu (melko harvoin). Jos kohtaus ei helpotu, potilasta on hoidettava sairaalassa.

Vaikea kohtaus

* Kuten edellä sumuttimella salbutamoli ja ipratropium ja mahdollisesti iv steroidi. Vaihtoehtoisesti injektio Terbutaliini (Bricanyl) 0,5 mg/ml, 0,5- 1 ml s.c jos inhalaatio tuottaa ongelmia.

* Happea hengitysmaskin avulla, 2-6 l/min, jos hypoksia – seuraa saturaatiota pulssioksimetrin kautta, SaO2 > 90 %. Tarkista verikaasun saturaatio < 90 %.

kortisonia voidaan annostella intravenoosisesti

* Mahdollisesti Teofyllamiini 23 mg/ml 5–10 ml hidas iv, enintään 0,30 ml/kg – teofyllamiinia jo käyttäville annetaan puolet – 0,15 ml/kg. Harvoin nykykäytännössä.

* Intubaatiovalmius uhkaavan hengitysteiden tukkeutumisen varalta.

* Sairaalahoito.

Aikuisten ensiapu kotona: 

Lievä kohtaus: Lyhytvaikutteinen ß2-agonisti toistuvina annoksina. Jos oireet jatkuvat, inhalaatiosteroidin annostus kaksinkertaisesta nelinkertaiseen. Tilanjatke voidaan määrätä ja lääkkeet akuutteihin oireisiin annetaan suihkeena.

Keskivaikea kohtaus: Kuten edellä, lisäksi tablettina prednisolon 20-40 mg/vrk 5-7 päivän ajan. Jos tämä ei auta pikaisesti, otetaan yhteyttä terveyskeskukseen/sairaalaan.

Vaikea kohtaus: Soita ambulanssi! Nopeavaikutteinen ß2-agonisti toistuvina annoksina. Prednisolon 30- 60 mg:n kerta-annoksena.

Aikuisten ylläpitohoito:

Tilapäiset oireet: Inhalaatio tarvittaessa inhalaatiosteroidi (ICS)+nopeavaikutteinen ß2-agonisti tai pieniannoksinen ICS, joka otetaan lyhytvaikutteisen ß2-agonistin, SABA:n, budesonidin+formoterolin tai budesonidin ja salbutamolin kanssa.

Jos oireita on yli 2 kertaa kuukaudessa, ICS voidaan antaa päivittäin.

Lisämunuaisen vajaatoiminta tai osteoporoosi – ei ole kuvattu pieniannoksisten/keskisuuriannoksisten inhalaatiosteroidien yhteydessä. Paikalliset haittavaikutukset, kuten candida- infektiot (huuhtele suu inhalaation jälkeen) ja käheys, eivät ole epätavallisia. Hoito suurilla annoksilla voi lisätä osteoporoosin riskiä ja kohonnutta harmaakaihin riskiä.

Täyden tehon saaminen inhalaatiosteroidilla kestää pari viikkoa, mutta tehoa saadaan muutamassa tunnissa yksittäisillä inhalaatioilla. Flunssan yhteydessä kaksin- tai nelinkertainen annos 2-3 viikkoa (vähentää keuhkoputkien voimakasta ärsytystä). Potilaalle on annettava mahdollisuus kokeilla eri inhalaattoreita hoitomyöntyväisyyden parantamiseksi – inhalaatiotekniikka on ratkaiseva hyvän hoidon kannalta. Jotkut potilaat suosivat suihkemuotoa. Allergisille, ei-eosinofiilistä astmaa sairastaville inhalaatiosteroidilla ei ole yhtä hyvää vaikutusta. Jos oireet jatkuvat säännöllisestä inhalaatiosteroidista huolimatta, lisätään pitkävaikutteinen ß2-agonisti, LABA. Huomaa, että hoito vain pitkävaikutteisella ß2-agonistilla ilman steroidia lisää vakavien/ mahdollisesti hengenvaarallisten astmakohtausten riskiä. Vaihtoehtona voi olla leukotrieeniantagonisti LTRA. Käytetään profylaktisesti yhdessä ICS:n kanssa. Keuhkoputkia laajentava pitkävaikutteinen antikolinergi LAMA täydentää hyvin pitkävaikutteista ß2-agonistia ja/tai LTRA:ta sivuvaikutuksien yhteydessä tai täydennyksenä, jos teho on riittämätön.

Hoito inhalaatiosteroidilla, pitkävaikutteisella β2- agonistilla, leukotrieeniantagonistilla, pitkävaikutteisella antikolinergilla voimakkaissa oireissa ja lyhytvaikutteisella β2- agonistilla tarvittaessa. Lähete keuhkoklinikalle vaikeassa astmassa, jossa esiintyy pahenemisvaiheita hoidosta huolimatta tai on vaikeat oireet. Erikoissairaanhoidossa voidaan testata suuria annoksia inhalaatiosteroideja, harvoin jatkuvaa peroraalista steroidia. Erikoissairaanhoidossa arvioidaan astman fenotyypin ja sopivuus mahdolliseen biologiseen hoitoon. Näitä ovat omalitsumabi, vaikeassa IgE-välitteisessä astmassa, mepolitumabi, benralisumabi ja dupilumabi vaikeassa eosinofiilisessa astmassa.  Allergian laukaisemassa astmassa voidaan harkita allergeenispesifistä siedätyshoitoa. Monilla astmaatikoilla on nuha, joka tulee hoitaa, mikä voi helpottaa astmaoireita. Hoidetaan nenäkortisonilla ja/tai antihistamiinilla. Katso myös Nuha-osio.

Yhteenveto hoitosuosituksista aikuisille: Sekä annostusten lisääminen että vähentäminen on tehtävä vaiheittaisen mallin mukaisesti. Potilailla, joiden keuhkot toimivat optimaalisesti ja jotka ovat olleet oireettomia 2-4 kuukautta, annostusten vähentäminen on tehtävä päinvastaisessa järjestyksessä. Vaiheiden 1-3 mukainen hoito tehdään perusterveydenhuollossa ja vaihe 4 mahdollinen molemmissa ja vaihe 5 erikoissairaanhoidossa.

* Vaihe 1: Astmaneuvonta, ympäristön altistavien tekijöiden hallinta ja hoitomääräysten noudattamisen seuranta. Tarvittaessa otettava lääkitys ICS-formoterolilla tai ICS:llä ja lyhytvaikutteinen keuhkoputkien avaava lääke, SABA.

* Vaihe 2: Päivittäinen pieniannoksinen ICS tai tarvittaessa ICS formoteroli tai leukotrieenireseptoriantagonisti LTRA tai ICS+SABA.

* Vaihe 3: Pieniannoksinen ICS + pitkävaikutteinen β2-agonisti LABA. Toissijaisesti (jos beetaagonisteja on vaikea sietää) pieni-/keskisuuriannoksinen ICS sekä lisäksi LTRA.

* Vaihe 4: Asiantuntijataso tai yhdessä: Keskisuuriannoksinen ICS+LABA tai suuriannoksinen ICS ja lisäksi pitkävaikutteinen antikolinergi LAMA , tai kolmoisyhdistelmä (ICS, LABA, LAMA) tai lisänä LTRA.

* Vaihe 5: Asiantuntijataso: Suuriannoksinen ICS-LABA ja lisäksi LAMA erikoislääkärin vastaanotolla ja silti kortisonikuuria vaatineita pahenemisvaiheita vähintään kaksi kertaa vuodessa. Fenotyypin mukaisen hoidon harkinta: anti-IgE (omalitsumabi), anti-IL5/5R (mepolitsumabi, benralitsumabi, reslitsumabi), anti-IL-4R (dupilumabi).

Kaikilla tasoilla peroraalinen kortisonikuuri voi olla tarpeen pahenemisvaiheessa; esimerkiksi hengitystieinfektion yhteydessä. Annetaan tablettina prednisoloni 20mg  20-40 mg/päivä 5-7 päivää. Vaiheittaista annostuksen vähentämistä ei tarvita.

Ylläpitohoito raskauden ja imetyksen aikana: Hoito, kuten edellä on kuvattu. Riski siitä, että sikiö vahingoittuu alihoidetusta vakavasta tai kroonisesta astmasta, ylittää kaikki lääkityksen riskit. Kaikkia kuvattuja lääkkeitä voidaan käyttää, mutta leukotrieeniantagonistin uudelleen määräämistä raskauden aikana on mahdollisuuksien mukaan vältettävä.

itsehoito: Ennalta ehkäisevä: Vältä tupakointia raskauden aikana. Älä altista lasta passiiviselle tupakoinnille – tärkein tekijä lasten allergisen astman riskiin vaikuttamiseksi ja vähentämiseksi vaikuttaa olevan se, että äiti ei tupakoi. Pidä koti vapaana eläimistä, jos todetaan allergia turkiseläimille. Vältä ylipainoa. Astmaoireiden vähentämiseksi: Tupakoinnin lopettaminen. Vähennä altistumista pölylle ja kemikaaleille. Vähennä altistumista allergisoiville ja/tai ärsyttäville aineille kodin ympäristössä (esim. punkit ja turkiseläimet). Liikunta vähentää hengästymistä. Lievää tai keskivaikeaa astmaa sairastavat voivat harrastaa liikuntaa samoilla edellytyksillä kuin terveet. PEF-mittaus, jonka potilas tekee itse (PEF-mittari merkitään seurantakorttiin).

Seuranta: Lääkkeillä hoidettavaa astmaa sairastavan on käytävä tarkastuksessa 1-2 vuoden välein. Tarkista haittojen aste kyselylomakkeella, kuten Asthma Control Test (ACT) www.astmatesti.fi. Ennen annostuksen lisäystä tarkista hoitoon sitoutuminen ja inhalaatiotekniikka. Älä unohda selvittää mahdollista tupakointia, liikuntaa, painoa ja mahdollisia laukaisevia ja riskitekijöitä. PEF-käyrä, jos se on otettu käynnille mukaan ja mahdollinen uuden spirometrian seuranta (huonossa hoitotasapainossa oleva astma vuosittain – hyvässä hoitotasapainossa oleva astma joka kolmas vuosi).

Lisätietoa

Global Initiative For Asthma www.ginasthma.org

www.kaypahoito.fi/hoi06030

www.hengitysliitto.fi

Nykyiset lääkkeet

Antikolinergit

Ipratropium: Inhalaatioliuos/Inhalaatiosuihke Atrovent.

Tiotropiumi: Inhalaatio Inhalaatio Spiriva. Inhalaationeste Spiriva Respimat.

Antikolinergi+nopeavaikutteinen ß2-agonisti (ipratropiumi + salbutamoli): Inhalaatioliuos Atrodulal.

ß2-agonisti lyhytvaikutteinen

Salbutamoli: Inhalaatioliuos/suihke Airomir. Inhalaatiosuihke Airomir Autohaler.. Inhalaatiojauhe Buventol Easyhaler. Inhalaatiojauhe Ventoline Diskus. Inhalaatiosuihke Ventoline Evohaler.

Terbutaliini: Inhalaatiojauhe Bricanyl Turbuhaler.

ß2-agonisti (nopea + pitkävaikutteinen)

Formoteroli: Inhalaatiojauhe Oxis Turbuhaler. Inhalaatiojauhe Formoterol easyhaler.

ß2-agonisti pitkävaikutteinen

Salmeteroli: Inhalaatiojauhe Serevent Diskus. Inhalaatiosuihke Serevent Evohaler.

ß2-agonisti pitkävaikutteinen + steroidi

Formoteroli + budesonidi: Inhalaatiojauhe Bufomix Easyhaler. Inhalaatiojauhe Symbicort Turbuhaler.

Formoteroli + beklometasoni: Inhalaatiosuihke Innovair. Inhalaatiojauhe Innovair Nexthaler.

Formoteroli + flutikasoni: Inhalaatiosuihke Flutiform.

Salmeteroli + Flutikasoni: Inhalaatiojauhe Salmeterol/
Fluticasone Cipla. Inhalaatiojauhe Seretide Diskus. Inhalaatiosuihke Seretide Evohaler. Inhalaatiojauhe Salfumix easyhaler.

Vilanteroli+flutikasoni: Inhalaatiojauhe Relvar Ellipta.

Indakateroli + mometasoni: Atecura Breezhaler

Leukotrieenireseptoriantagonisti

Montelukasti: Montelukast Orion, Montelukast Accord, Montelukast KRKA, Montelukast Ratiofarm, Montelukast Sanoz, Singulair

Hengitettävät kortisonit

Beklometasoni: Inhalaatiosuihke AeroBec/AeroBec Autohaler. Inhalaatiojauhe Beclomet Easyhaler.

Budesonidi: inhalaatiojauhe Budesonid Easyhaler. Inhalaatiojauhe Pulmicort/Pulmicort Turbuhaler.

Siklesonidi: Inhalaatiosuihke Alvesco.

Flutikasoni: Inhalaatiojauhe Flixotide Diskus. Inhalaatiosuihke Flixotide Evohaler. Inhalaatiosuihke Flutiform.

Mometasoni: Inhalaatiojauhe Asmanex Twisthaler.

Kolmoisyhdistelmähoidot:

Indakateroli + glykopyrroni + mometasoni: Enerzair breezhaler

Formoteroli + glykopyrroni + beklometasoni: Trimbow

Steroidit, parenteraalinen/peroraalinen

Hydrokortisoni: Injektio Solu-Cortef.

Prednisoloni: Prednisolon.

Teofylliini

Teofylliini: Retafyllin. Injektio Teofyllamin.

Muut: (vaikeassa IgE-välitteisessä allergisessa astmassa)

Omalitsumabi: Injektio Xolair

Mepolitsumabi: injektio Nucala

Benralitsumabi: injektio Fasenra

Dupilumabi: injektio Dupixent

Pneumokokkirokote

Injektio Prevenar 13.

Injektio Pneumovax.